Teknologian kehityksessä ja markkinassa USA ja Kiina hallitsevat. Eurooppa on jäänyt pahasti jälkeen. Bert Hubert kirjoittaa pitkän pohdinnan miksi Eurooppa ei pärjää teknologiassa. Helsingin Sanomat on ottanut aiheekseen Suomen yritysten tilan ja heikon tuottavuuden, joka uhkaa koko kansakunnan tulevaisuutta. HS Visio (maksumuuri) kysyy asiantuntijoilta mikä meni vikaan ja pääkirjoituksessa ilmaistaan huoli ja pettymys hallitusten poliittiseen kyvyttömyyteen. Myös Tivissä (maksumuuri) asiantuntijat vertailevat Suomen tuottavuutta Ruotsiin. Tuottavuus syntyy yrityksissä ja niiden toimintakulttuureissa on eroja. Gergely Orosz listaa modernien tuottavien kasvuyritysten kulttuurierot perinteisiin jähmeisiin korporaatioyrityksiin verrattuna. Näistä artikkeleista koostan kuvan Euroopan, Suomen ja yksittäisten yritysten ongelmista teknologiassa, taloudessa ja toimintakulttuurissa. Samalla löytyy myös ratkaisuja miten tilanne käännetään, jos vaan tahtoa, rohkeutta ja kestävyyttä löytyy.
Eurooppa vastaan USA
Huipputeknologian innovaatioissa Eurooppa on surkea. Syyksi on esitetty talousolosuhteita ja sääntelyä. Niistä löytyy osasyy, mutta paljon on vialla myös sosiaalisessa ja kulttuurisessa ilmastossa. Eurooppa ei arvosta teknologiaa ja innovaatioita, siksi sillä ei ole kunnianhimoa ja riskinottokykyä, joita tarvittaisiin uusien asioiden luomiseksi. Eurooppa keskittyy puhumaan sääntelystä ja innovaatioiden stimuloinnista, mutta tilanne on se, että alustat tulevat USA:sta, laitteet Kiinasta, operointi ulkoistetaan halvimmalle palveluntarjoajalle. Se vähäkin mitä on jäljellä, ajetaan ulos yrityksistä ja Euroopasta. Vaikka Eurooppa keskittyy olemaan sääntelymanner, se antaa amerikkalaisten toimia omilla liiketoimintamalleilla ja ehdoilla. Amerikkalaiset myös luottavat, että annamme näin tapahtua. Eurooppa on menettänyt kiinnostuksensa tekniseen tekemiseen ja ulkoistaa vimmatusti kaiken. Yritykset keskittyvät lähinnä brändiin ja ne eivät synnytä innovaatioita. Se on tyypillistä isoille yrityksille, mutta pahempaa on se, että myöskään akateemisesta maailmasta tai startupeista ei nouse uusia ideoita ja tuotteita. Miksi?
USA:ssa on erilainen kulttuuri, jossa yrittäjyys ja innovointi on oletusarvo. Elämä on epävarmempaa kuin Euroopassa ja raha tuo tarvittavaa perusturvaa. Lähtökohta monelle on tähdätä parempiin mahdollisuuksiin yrittäjyyden kautta. Myös maahanmuuttajat tulevat luomaan uraa yrittäjinä. Yhden yrityksen perustaminen ei edes välttämättä riitä turvaamaan toimeentuloa eläkkeelle asti, joten innovointia on jatkettava useampi kierros. Monet innovaatiot tulevatkin kolmannen tai neljännen kierroksen yrittäjiltä, jotka hyötyvät valtavasti aiemmista kokemuksista. Nämä yritykset ovat kypsempiä ja kasvavat nopeammin. USA:ssa yrittäjät ovat häikäilemättömämpiä ja kilpailuhenkisempiä, joka myös toisaalta syö keskinäistä luottamusta ja vaikeuttaa kumppanuuksien muodostamista. Palkkaa maksetaan paljon, koska työ tuottaa yritykselle paljon. Keksijöille halutaan maksaa.
Euroopassa tylsempikin työ kelpaa, koska sillä elää kohtuullisen hyvin. Palkkatyö on turvallinen valinta, yrittäjyys voi vaan viedä vakaviin talousongelmiin ja pilata koko elämän, joten miksi ottaa riskiä. Euroopassa maksetaan teknologia-alan töistä huonosti ja moni suuntaa paremman tulon perässä esim. talousalalle. Euroopan vastaus USA:n korkeisiin palkkoihin on, että raha ei yksin ratkaise. Sosiaaliturva on kiva, mutta teknologian poistaminen yrityksistä ei motivoi teknisiä työntekijöitä. Teknologia nähdään ulkoa ostettavaksi asiaksi, ei itse tuotettavaksi. Euroopan yritykset eivät siis enää pyöritä itseään, vaan ohjakset on annettu ulkopuolisille kumppaneille. Valot pysyvät päällä, mutta kehitystä ei tapahdu. Euroopan palkkatasa-arvon mukaisesti keksijöille maksetaan samaa palkkaa kuin huoltomiehille. Samaan aikaan toisaalla “talousnerot” keräävät rahat keksimättä yhtään mitään. Euroopassa yrittäjien arkea hankaloittaa moni asia, ja maahanmuuttajat valitsevat helpomman ja houkuttelevamman tulevaisuuden USA:ssa. Euroopassa yrittäjät usein tyytyvät yhteen yritykseen ja alkavat sen jälkeen harrastaa omia turhuushankkeitaan. Onnistumisen ja kehittymisen kierre katkeaa.
Tarvitsemme teknologiaa, mutta se ei tule itsestään. Raha, markkinointi, myynti ja tuotekehitys eivät ole kirosanoja. Eurooppalaiset vihaavat amerikkalaista markkinointia, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Mutta samalla kuitenkin uskomme siihen sanomaan. Euroopan oma markkinointi taas on valjua platkua, joka ei ratkaise kenenkään ongelmia. Hyvä tuote ei tosiaankaan myy itse itseään. Eurooppalaisen tuotteen ominaisuuksia pitää todistella uudelleen ja uudelleen, kun amerikkalaisesta riittää vakuuttava Powerpoint-esitys. Eurooppalainen yritys ei osaa olla yhteydessä asiakkaisiin, joille tuotetta kaupataan. Miksi kukaan ostaisi tuotetta, jos sen etuja ei edes tekijä itse pysty esittämään. Euroopasta puuttuu mielikuvitus ja tahto. Eurooppalainen liiketoimintasuunnitelma on jämpti ja rahastuskeinot perinteisiä. Mutta kun startupissa sellaista varmuutta ei voi esittää. USA:ssa elää usko, että hyvä teknologia muuttuu lopulta rahaksi. USA:n investointikierrokset ovat viisi kertaa Eurooppaa suuremmat.
Amerikkalaista kulttuuria ei voi suoraan tuoda Eurooppaan, koska kulttuurieroja ei niin vain muuteta. Mutta jotain täytyisi tehdä investointikulttuurin, vero-ongelmien, epätasaisen sääntelyn ja itsetyytyväisyyden selättämiseksi. Euroopassa on perinteisesti yritetty innovoida isojen tutkimusohjelmien kautta, ja jopa naurettavasti julkisten hankintojen avulla. Yliopistot ovat pitäneet kiinni keksinnöistään ja niitä ei ole saatu kaupallistettua. USA:ssa A-rahoituskierroksesta lähtee kierre, jolla yritys ja tuote ruuvataan isommaksi ja isommaksi. Luultavasti tuote tai yritys päätyy sen jälkeen jonkun tosi ison yrityksen hyödynnettäväksi. Vasta siinä vaiheessa yritys oikeastaan tuottaa omistajalleen rahaa. Euroopan investointikentässä on paljon puhetta ja vähän tekoja. Yrittäjiä mollataan epäselvistä suunnitelmista. Lopulta amerikkalainen investoija tulee ja vie yrityksen, joka saattaa lopulta päätyä jonkun applen ostamaksi. EU kyllä jakaa rahaa, mutta monimutkaisen lippulappushown vastineeksi se edellyttää tulevaisuuden sitomisen näihin määriteltyihin tavoitteisiin.
Euroopan pitäisi pystyä vähentämään yritysten ja innovoinnin riskejä. Hallitusten tulisi jättää nuukailu, ja suhteuttaa investointiraha, mahdollisuudet ja tuotokset paremmin toisiinsa. Riskiraha on sijoitettu riskillä ja siihen ei pitäisi vaatia vastineeksi tuotoksia. Jos valtiot uskaltaisivat sijoittaa kasvuyrityksiin enemmän riskillä, perässä seuraisivat luultavasti muut sijoittajat. Koska Euroopassa ei olla niin häikäilemättömiä kuin USA:ssa, yhteistyöllä on edellytykset toimia. Hallitukset voisivat organisoida yhteistyötä ja ekosysteemejä, olla enemmän kuin rahoittajia. Euroopan valtti voi olla myös jaettava avoin data, jolla luodaan uusia innovaatioita ja yrityksiä.
Euroopan vahvuutena on korkeasti koulutettu väestö, joka pitäisi pystyä hyödyntämään. Tutkimuksen mukaan innovaatioiden taustalla ovat lähes aina korkeakoulutetut ihmiset. USA vetää yrittäjiä myös Euroopasta, kun samaan aikaan meillä olisi ylimääräistä teknistä henkilöstöä pyörittämään muutakin kuin exceliä. Voimme olla iloisia, ettemme ole kuin kyräilevä piilaakso, vaan yhteistyökykyinen toisiinsa luottava yhteisö. Mutta samalla Euroopassa pyörii miljardien julkishankintojen sirkus, jolla ostetaan uskomaton määrä teknologiaa Euroopan ulkopuolelta. Olisi kiva olla omavarainen, mutta kilpailukyky ei riitä. Yrityksiä on vaikea pakottaa. Julkishankinnoissa voi kuitenkin suosia eurooppalaista, jos sellainen vaihtoehto vain on olemassa. Hallitukset voisivat näyttää mallia, jolloin tilanne voisi alkaa kehittyä hiljalleen parempaan suuntaan.
Suomi vastaan Eurooppa
Metsä-Suomi teki rakennemuutoksen ja tuottavuusihmeensä Nokian avulla. Tosin peli pelattiin yhden kortin varaan niin, että kun Nokia 2007 romahti, alkoi Suomen yritysten tuottavuuden jyrkkä alamäki. Suomi vajosi verrokkimaidensa Ruotsin ja Saksan alapuolelle, ja jäi 10-20 vuotta niistä jälkeen. Nokian tuotekehitysinvestoinnit, verotulot ja tuottavuuden kasvu olivat peittäneet alleen Suomen krooniset ongelmat, joita ei korjattu kun ei ollut pakko. Finanssikriisi ei selitä Suomen ongelmia, koska Ruotsi ja Saksa nousivat kriisistä heti pahimman helpottaessa. Suomi yritti vain selvitä ja on nyt jumittanut 15 vuotta parhaana aseenaan Kiky-sopimus.
Ruotsi osasi vaihtaa suuntaa ajoissa ja sen tuottavuus on Euroopan parasta, USA:n tasolla. Ruotsi rohkeni ja onnistui digitalisaation luovassa tuhossa, jossa yhteiskunta muuntui teollisuudesta informaatioyhteiskunnaksi. Erityisesti panostukset korkean katteen digipalveluihin ovat merkittäviä, koska tavaroiden markkinat on kyllästetty ja kysyntä kohdistuu yhä enemmän palveluihin. Ruotsin digiyritykset ovat investoineet tuottavuuteen ja ne pystyvät kasvamaan ja laajentumaan nopeasti maailmalle. Suomen johtava tietoyhteiskunta on enää vain muisto, koska Suomi ei ole osannut tai halunnut hyödyntää teknologian kehitystä. Nokia on edelleen laitevalmistaja, joten siitä ei voi tulla muutoksen veturia. Peliala on uutta, mutta sen vaikutus on niin pieni, että sillä ei ole suurta merkitystä kansantalouden kannalta. Teollisuustuotteiden kysyntä vähenee ja aiheuttaen myös investointitarpeiden vähentymisen. Suomi luottaa teollisuuteen uskollisesti ja ajaa itseään yhä enemmän nurkkaan.
Suomen ongelma on vähäiset investoinnit tuottavuuteen. Seiniin ja rakenteisiin on kyllä investoitu, mutta ei aineettomaan omaisuuteen. Erityisesti ICT-investoinnit ovat vähäisiä: Suomessa 7% ja Ruotsissa 20% kaikista investoinneista viime vuosien aikana. Ruotsi investoi informaatioteknologiaan yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomi. Myös tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinnit suhteessa BKT:hen ovat tippunet prosessiyksiköllä, mikä on paljon. Suomen tilanne on kuitenkin nyt hieman parantunut. Palvelualalla on lisätty merkittävästi tuotekehitysinvestointeja, mutta silti ne eivät näy tuottavuudessa. Ehkä palveluala kilpailee sisäisillä markkinoilla, kun vientiteollisuutta vertaillaan kansainvälisesti. Teollisuutta tarvitaan ja sen tuottavuutta kannattaa parantaa, mutta osuus kokonaisutuotannossa pienenee koko ajan. Ruotsissa ja Saksassa teollisuuden automaatioon on investoitu paljon enemmän kuin Suomessa. Investoinnit digipalveluihin vaihtelevat paljon yritysten välillä. Osittain luvuissa on myös tilastoharha, koska monet teollisuusyritykset panostavat vahvasti palveluihin, mutta ne kirjataan teollisuustoiminnaksi.
Suomalaiset yritykset ovat mallikirjaoppilaita tuottamaan hyvää tulosta omistajille. Yritysten hyvä tuloskunto on säästämisen tulosta, ei liiketoiminnan kasvattamisen. Yrityksiä kiinnostaa säästäminen, kustannusten seuranta ja kurissa pitäminen yli kaiken. Tulojen luominen jää toissijaiseksi. Voitot jaetaan Euroopan runsaskätisimpinä osinkoina, eikä investoida takaisin yrityksen kasvuun. Syynä saattaa olla epävarmuus mihin tässä maailman tilanteessa kannattaa investoida. Mutta pidemmällä tähtäimellä investoinnit kuitenkin loisivat kasvua ja se hyödyttäisi myös omistajia. Tämä vaatisi malttia ja pitkäjänteisyyttä.
Malttia ei taida olla, koska kasvuyritykset myydään pois nopeasti. Vain omistajat rikastuvat ja koko kansakuntaa ei ehdi hyötyä yrityksistä. Yritys myydään usein ulkomaille ja tuottavuushyöty siirtyy pois Suomesta. Rahoituksen puute voi olla yksi syy myydä yritys. Riskirahoitustilanne on parantunut viime vuosina, mutta sen vaikutus näkyy vasta viiveellä. Suomessa syntyy paljon yrityksiä, mutta pullonkaula on kasvu keskikokoiseksi tai suureksi. Tuottavuutta tehostavat yritykset eivät pysty kasvamaan riittävän nopeasti. Usko tuottavuusloikkaan on olemassa mm. tekoälyn avulla, mutta uuden teknologian käyttöönotto on osoittautunut hankalammaksi kuin on kuviteltu.
Isommat tuottavuusloikat olisivat mahdollisia, jos johdossa ymmärrettäisiin paremmin teknologian käyttömahdollisuuksia. Siis esim. mikä on mahdollista, miten ratkaisut kytkeytyvät toisiin ja miten palveluita luodaan. Johtamisen laatu vaikuttaa tuottavuuteen. Suomessa yritykset ovat hyvin sulkeutuneita, tuotekehitys tehdään itselle ja pidetään itsellä. Yhteistyöstä yritysten välillä ja korkeakoulujen kanssa olisi hyötyä tiedon leviämisessä, jalostamisessa ja hyödyntämisessä. Digiosaamista vaaditaan koko yritykseltä johdosta hallitukseen ja työntekijöihin. Siihen tarvitaan yleensä kouluttautumista. Suomen panostukset korkeakoulutukseen ja sen laatuun eivät ole kummoisia. Osaajapula on kaikkialla sama, joten se ei selitä yritysten ongelmia. Kyse on enemmän asenteesta uutta kohtaan, leikkisyydestä ja kulttuurieroista. Suomessa ollaan varovaisia, vaikka leikkisästä kekseliäisyydestä, avoimuudesta ja kokeilunhalusta olisi uudistumisen kannalta paljon hyötyä. Uskallusta tarvitaan, mutta menestys riippuu paljon johtamisesta ja markkinoinnista.
Yrityskulttuurien erot
Erityisesti eurooppalaiset yritykset ovat perinteisiä ja jähmeitä. Työtekijät ovat tehdastyöläisiä osana koneistoa. Moderni kasvuyritys edustaa piilaakson kulttuuria, joka tuottaa nopeampia keksintöjä, mutta myös paremman käyttöasteen ja kasvupolun työntekijöille. Asiantuntijat luovat liiketoiminta-arvoa ja ovat olennainen osa yrityksen tuottavuutta. Miten ne sen tekevät?
Asiantuntijoille annetaan itsenäisyys. Käytössä ei ole ITIL-mallia tai tiketöintiä, kuten perinteisissä taloissa. Kasvuyrityksissä tehdään projekteja, joiden johdossa on yleensä teknologiapälälikkö tai vanhempi asiantuntija. Mutta useimmiten asiantuntijoita kannustetaan ottamaan selvää isosta kuvasta ja ratkaisemaan itse miten työ parhaiten tehdään. Asiantuntijat tekevät isojakin päätöksiä itse ja ratkaisevat eteensä tulevat ongelmat. Aloitteellisuutta odotetaan, ja on outoa jos johto esittää vaatimuksia miten asiat pitää tehdä. Johto ei mikromanageeraa, vaan asiantuntijat johtavat itseään liiketoimintatavoitteiden mukaan.
Perinteisessä yrityksessä asiantuntijat ovat töissä ja istuvat tekemässä määriteltyä hommaansa 8 tuntia päivässä. Muu on ajan haaskausta. Kasvuyrityksessä asiantuntijat ovat luovia ongelmanratkojia, jotka tuottavat liiketoiminta-arvoa. Heidät on palkattu löytämään ongelmia ja parannuskohteita, etsimään ratkaisuja ja toteuttamaan niitä, mutta myös kommunikoimaan ja ymmärtämään liiketoimintaa kokonaisuutena. Utelias ja motivoitunut asiantuntija tuottaa helposti moninkertaisesti tehdastyöläiseen nähden ajatellessaan mahdollisuuksia laajemmin ja miettien miten työn voisi tehdä paremmin.
Kasvuyritykset ovat mahdollisimman läpinäkyviä. Asiantuntijoille annetaan näkyvyys liiketoimintametriikkaan, jonka perusteella he voivat tehdä parempia päätöksiä. Jokaiselta myös odotetaan ymmärrystä miten oma työ vaikuttaa liiketoimintaan. Tehtävänantokin on yleensä liiketoimintaan liittyvä, ei tekninen ominaisuus tai konkreettinen tehtävä. Asiantuntijoiden tehtävänä on olla vuorovaikutuksessa liiketoiminnan ja muuan organisaation kanssa, mikä perinteisessä yrityksessä yleensä tehokkaasti tapetaan siiloilla, hierarkialla ja muka suojaamalla asiantuntijaa häiriöiltä. Perinteisesti vuorovaikutus on hierarkista eli jäykkää, epävarmaan ja hidasta. Kasvuyrityksissä suositaan suoraa vuorovaikutusta, joka on nopea ja tehokas tapa viedä asioita ja tietoa eteenpäin koko organisaatiossa.
Kasvuyrityksissä panostetaan myös työnteon helpottamiseen. Osa työntekijöistä on rakentamassa ja kehittämässä alustaa ja työkaluja muille työntekijöille, jotka voivat siten tehdä työnsä tehokkaammin. Koska työ tuottaa suurta arvoa yritykselle, työntekijälle voidaan maksaa myös suurta palkkaa. Arvoa syntyy liiketoiminnan tehostamisesta, skaalautuvuudesta ja kaikista pienistä puroista työn tehokkuuden lisäämiseksi. Työntekijöiden itsenäisyys auttaa pitämään tuottavuuden korkealla. Asiantuntijoita kannustetaan tuomaan ideoitaan esiin ja toteuttamaan niitä. Perinteisissä yrityksissä ideat jäävät idean tasolle ja hyöty saamatta. IT on siellä vain kustannuserä. Kasvuyrityksissä teknologia on moottori tuottavuuteen.
Teknologialla nousuun
Yhteenvetona voi sanoa, että Suomi säästää itsensä hengiltä. Yritysten toiminnasta on tullut perusasioiden kanssa taistelua, mikä on johtanut suorituskyvyn lamaantumiseen ja henkiseen köyhyyteen. Tilanne näkyy nyt kaikkialla yhteiskunnassa. Tuottavuudelle täytyy tapahtua jotain, muuten käy huonosti. Paljon vastuuta jää organisaatioille, joissa johtaminen ja toimintakulttuuri ovat isossa osassa tuottavuusongelmaa. Ensinnäkin pitää ymmärtää teknologiaa ja miten se saadaan tuottamaan yritykselle arvoa. Sopivaan teknologiaan investoimisen jälkeen alkaa vaikein käyttöönottovaihe eli teknologia pitää oikeasti saada hyötykäyttöön ja tuottamaan. Teknologian tulee olla liiketoimintalähtöistä ja liiketoiminnan teknologiaosaaminen täytyy pitää omassa organisaatiossa. Samalla pitää tapahtua myös toimintamallien ja organisaatiokulttuurin muutosta. Liiketoiminnan läpinäkyvyys ja vastavuoroisuus teknologian toteuttajien kanssa parantaa lopputulosta. Asiantuntijat kaipaavat järkevää, mielenkiintoista ja motivoivaa tekemistä, jolla on tarkoitus. Siis luottamusta, vastuuta ja mahdollisuuksia. Asiantuntijoilla on paljon annettavaa, jos heitä rakentavasti huomioidaan. Nostetaan siis teknologia toiminnan keskipisteeksi ja tehdään sen ympärillä rohkeasti uusia ja hullujakin juttuja. Kokeillaan, otetaan riskejä ja opitaan. Nostetaan kunnianhimon tasoa ja asetetaan rohkeita pitkäjänteisiä tavoitteita. Jätetään pikavoitot tavoittelematta, katsotaan pidemmälle ja nähdään enemmän mahdollisuuksia toiminnan sujuvoittamiseen ja uudenlaiseen liiketoimintaan.
One thought on “[FI] Suomalainen IT-ongelma”