EU näyttäytyy amerikkalaisten (ja ehkä muidenkin) silmissä APT-toimijana, juuston suurvaltana ja keksimantereena, Charles Fitzgeraldia lainatakseni. Eurooppa on ajanut itsensä NPC:ksi eli Non Player Continentiksi, joka ei osaa toimia ja rypee eksistentiaalisissa ongelmissaan. Samalla se kuitenkin yrittää esiintyä teknojättien tuotepäällikkönä.
Palataan vielä viimekuukautisiin julkishallinnon pilviulkoistuksiin, joita kommentoi uskottava mies, JulkiICT:n johtaja Jarkko Levasma. Viesti on, että vaihtoehtoa ei oikeasti ollut. Pilven käyttöä julkishallinnossa suositellaan aina kun mahdollista. Alustavalinta riippuu tiedon luonteesta. Suurin osa tiedoista on alinta luokitusta tai julkista, joten pilvi on varteenotettava vaihtoehto. Pilvialusta täytyy kuitenkin rajata Eurooppaan. Katakri orjallisesti noudatettuna torppaa kaiken pilvimaailman heti kättelyssä, mutta JulKri-kriteeristö taas lähestyy asiaa riskipohjaisemmin, jolloin soveltaminen on helpompaa. Siirtyminen avoimen koodin ratkaisuihin on hankalaa, koska se vaatii omaa tekemistä ja osaamista, ja sitähän ei tunnetusti haluta organisaatioissa pitää. Hankintalaki kieltää toimittajien syrjimisen, joten amerikkalaisten sulkemisesta ulos tulisi hankalia tilanteita. Kaikki internetin palvelut sisältävät riskejä, joten fyysisellä sijainnille ei ole lopulta paljoakaan väliä. Hyvänä puolena pilvessä on juuri joustavuus ja tiedon siirrettävyys toiseen paikkaan tarpeen vaatiessa.
Tivissä Aki Antman pääsi puolustamaan Microsoftin asemaa samoilla teeseillä, että pelissä on 30000 IT-alan työpaikkaa. Miten yritykset saisivat oman liiketoimintansa toimimaan ilman Microsoftin palveluita? Tilanne olisi täysi katastrofi, jos Microsoft kiellettäisiin. Huomio pitäisi kääntää siihen mitä teknologialla teemme, ja antaa amerikkalaisten investoida ja pyörittää palveluita. Microsoft on kuulemma muuttunut Nadellan kaudella paljon avoimempaan suuntaan. Aki on yrittänyt avata keskustelua Linkedinissä Salla Auran kanssa, mutta Salla ei ole vastannut.
Suomen julkinen sektori on hyvin sitoutunut Microsoftiin ja kuluttaa sen palveluita noin miljardilla vuodessa. Se on 200 euroa jokaista suomalaista kohti. Jostain uutisista muistan kuulleeni, että kaikki Suomen kunnat käyttävät M365-palveluita ja ainoa poikkeus olisi sattuneista syistä Hamina, joka on päätynyt Googlen toimistosovelluksiin. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa. Julkishallinnon Microsoft-lisenssit tulevat Crayonin kautta ja toimitusjohtaja kertoo, että aktiivisella tarkistelulla ja hallinnalla lisensseistä ja ohjelmistoista olisi säästettävissä noin 30%. Crayon kannustaa ostajia pohtimaan teknologiavalintojaan rohkeammin. Nythän ostaja kilpailuttaa jälleenmyyjiä, ei teknologiatoimittajia. Silloin kustannussäästöt jäävät pieniksi. Toinen ongelma on se, että toimintamalli on reaktiivinen, ja strateginen ennakoiva näkökulma puuttuu. Neuvona on kartoittaa vaihtoehdot ja tehdä tiedostettuja päätöksiä jo ennen kuin sopimukset ovat vanhentumassa.
Opinsysin Marko Romppanen kirjoittaa hyvin, että kyse ei ole Microsoftista, vaan lukkiutumisesta yleensäkin. Tuollainen Antmanin työpaikoilla pelottelu kertoo enemmän markkinan hauraudesta. Keskustelu alkaa muistuttaa lobbauskisaa, taloudelliset intressit tulevat näkyviin ja keskustelu henkilöityy yksittäisiin poliitikkoihin. Kysehän on kriittisten palveluiden vastuusta, mikä edellyttää vaihtoehtoja, ei vain selityksiä. Työpaikkapelottelu perustuu tunteeseen. Joustava IT-ala ja asiantuntijat kyllä seuraavat kysyntää ja liikkuvat uuteen kohteeseen, jos kenttä muuttuu. Liiketoiminta, joka ei kestä kilpailua, osoittaa, että markkina on päästetty riippuvaiseksi. Julkinen sektori ei voi olla yritysten pysyvä tukipilari. Irtautuminen Microsoftista ei tarkoita vaihtamista toiseen suljettuun alustaan, vaan avointa ja vaihdettavaksi tarkoitettua ratkaisua. Se ei ole uhka Suomen IT-alalle, vaan vahvistaa ja laajentaa sitä. Teknologia on vain yksi osa yhtälöä ja muutoshankkeet kaatuvatkin yleensä johtamiseen. Epäonnistumiset eivät ole peruste välttää vaihtoehtoja. Julkisen sektorin kannalta olisi nyt olennaista saada vaihtokyky luotua sopimuksilla, joissa turvataan avoimet rajapinnat, datan siirrettävyys, tuetaan muutosta ja ennakoidaan kustannukset.
Myös Hannu Rokka antaa tähän irtautumiseen realismia hyvillä käytännön ohjeilla ja kokoaan kaikki asiat hienosti yhteen. Nyt heti irti -asenne on riski, ei strategia. Tunnereaktioista pitäisi päästä rationaaliseen pitkäjänteiseen ajatteluun.
Käytännön esimerkit siirtymisistä avoimempiin alustoihin ovat vähissä. Airbus on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen siirtyä europilveen tänä vuonna suunnitellulla tarjouspyynnöllä. Kymmenen vuoden sopimus on luokkaa 50 miljoonaa euroa. Airbus arvioi, että mahdollisuus löytää sopiva ratkaisu on 80%. Historiallisesti Excelillä on merkittävä rooli yhtiön prosesseissa, joten irtaantuminen on vaikeaa, kuten varmaan useimmissa muissakin yrityksissä. Saksan Schleswig-Holstein on siirtymässä avoimen koodin sovelluksiin ja haluaa käyttää lisenssirahat ohjelmistokehityksen tukemiseen.
Hollannin aktiivi Bert Hubert jaksaa ajaa teknologiaitsenäisyyden asiaa ja on kyllä hyvin kartalla missä tilanteessa nyt ollaan. Ongelma on enemmänkin ostajissa, jotka näkevät, että amerikkalaiselle pilvikolmikolle ei ole vaihtoehtoa. Jos ei ole kysyntää, ei synny myöskään tarjontaa. Ja vaikka joku tekisi AWS:ää vastaavan pilvialustan, tuskin sen ympärillä silti organisaatiot parveilisivat. Organisaatioiden osto-osasto on irtaantunut politiikasta ja tekee niinkuin aina ennenkin. Ketään ei palkita teoreettisen riskin välttämisestä. Pilvialustoja pidetään nyt veden- ja sähkönjakelun kaltaisina infratoimittajina. Jos ongelmia tulee, niin kaikki ovat samassa veneessä ja kukaan ei joudu vastuuseen. Kysyntää on siis verrattain vähän. EU-politiikassa taas huijataan itseä, että nyt ei tarvitse tehdä mitään isompia muutoksia, kun Trumpin jälkeen valtaan astuu jälleen uusi leppoisampi presidentti. Sääntelyssä uskotaan, että kesyttämällä amerikkalaiset teknojätit yhä uusilla määräyksillä, saadaan ne kuriin. Samalla yhtiöiden annetaan kuitenkin toimia lainvastaisesti.
Euroopassa on vahva pilvi-infran kenttä, jota amerikkalaisetkin käyttävät. Ongelma vaan on, että se on pelkkä IaaS/PaaS-palvelu, ei koko palvelukatalogi, jota ”oikeissa” pilvissä on tarjolla. Hosting-tarjoajatkin ovat päättäneet, että pysytään tällä tasolla, kun muutakaan ei tarvitse tehdä. Yritystä kuitenkin on mm. Evrocissa ja StackIt:ssä, mutta nekään tuskin pääsevät aws-tasolle. Erilaisia hyvän mielen aloitteitakin on, kuten European Sovereign Cloud Pledge, mutta niiden kanssa ei kannata henkeä pidätellä. Operaattoreilla on halua tehdä omaa pilveä, mutta osaaminen on kadotettu hiljalleen vuosien mittaan. Emme voi ostaa edes rahalla ongelmia pois. Esimerkkinä autoteollisuus, jossa 5500 ihmistä kehittää VW:n softaa ja mitä on saatu?
Ongelman avaaminen lähtisi julkishallinnosta, koska yritykset eivät selvästikään muutosta saa aikaan. Muutoksen veturi voisi olla lainsäädäntö ja säännellyt alat. Esimerkiksi finanssiala voisi kääntää viisaria pakon edessä. Pienempiä palasia on hyvä edistää joka tapauksessa. Tekninen osaaminen on palautettava Eurooppaan ja myös julkishallintoon. Perussovellusten tekemistä ja rahoittamista on vahvistettava, ja kehitystä on tuotava ilmi ja mainostettava enemmän. Sääntelijöiden on saatava asiat hallintaan. Kilpailulainsäädäntöä olisi hyvä muuttaa niin, että hankinnassa voi suosia euro-vaihtoehtoa. Organisaatiot olisi syytä yleensäkin saada kiinnostumaan digitaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Pari kaverikerhoa ei muuta Eurooppaa, mutta ehkä laajempi liitto voisi kääntää suunnan.
Joulukuussa EU julkaisi uuden Digital Commons European Digital Infrastructure Consortiumin EDIC:n. Bert Hubert pääsi pitämään avajaisissa keynote-esityksen, joka on avartava, hauska ja myös surullinen katsaus EU:n tilaan. Samoja asioita käydään läpi, mutta uusiakin esimerkkejä nousee esiin. Eurooppa heräsi Kiinan 5G-valtaukseen ja sen jälkeen on jotain tapahtunutkin. Satelliittinavigoinnissa Euroopan Galileo oli valvomatta. Bert huomasi sen ja rakensi oman valvontajärjestelmän, joka maksaa 500 euroa vuodessa. Se paljasti kaikenlaisia ongelmia Galileosta. Alkujärkytyksen jälkeen EU-komissio kuitenkin alkoi itse käyttää tätä valvontaa.
Eurooppa on puristuksissa kiinalaisen raudan ja amerikkalaisen softan väissä. Menestys on oluessa, suklaassa, juustossa ja verotuksessa. Kuitenkin sirut rakennetaan eurooppalaisilla laitteilla ja Euroopasta tulevat maailman parhaat laserit ja optiikka, eli kaikki rakennuspalikat. Euroopalla olisi mahdollisuus kiristää ostajia, mutta emme ole sellainen yhteisö. Pilven osaltakin meillä on oikeastaan melko isoja yrityksiä, kuten IONOS, Combell, OVH, Leaseweb, Scaleway, Hetzner, Upcloud, Teamblue, Intermax ja Prolocation. Silti mittakaavaero Amerikkaan on iso. Muilla alueilla Euroopasta ponnistavat mm. Linux, Postgres, SQLite, Wikipedia, OpenStreetMap, PeerTube ja Mastodon. Sähköposti on yksi vakava riippuvuustekijä. Microsoft, Google ja Apple hallitsevat maailman sähköpostiliikennettä. Sulavasti ne hylkäävät n. 5% kaikesta liikenteestä täysin satunnaisesti, luultavasti EU-lakien vastaisesti. Asia kuitataan yhtiöissä olankohautuksella roskapostipoikkeamana. Postipalvelin saatettiin blokata, mutta mitäs siitä. Asioiden selvittämistä ei helpota se, että asiakaspalvelukontaktin saaminen näihin jättiyhtiöihin on lähes mahdotonta. Ongelmat kääntyvätkin yleensä käyttäjän syyksi.
No, miten tilanne paranisi? Edellä mainitun lisäksi teknologia, ohjelmistot ja hallintotapa on pystyttävä tarjoilemaan uskottavana palveluna. Ideologialla ei pääse pitkälle, vaan palveluntarjoajan on kuunneltava asiakkaitaan. Unohdamme usein markkinoinnin ja myynnin. Ihmiset eivät automaattisesti valitse ja käytä hyviä ohjelmia. Outo avoimen koodin sovellus tai vaikea kirjautuminen riittää palvelun hylkäämiseen. Julkishallinto haluavaa kaikki palveluna, mutta sillekään ei kelpaa pelkkä teknologiahifistely tai ideologinen peruste. Toiseksi julkishallinto ei halua olla ensimmäinen missään, koska epäonnistumisen pelko on niin suuri. EDIC olisikin loistava paikka esitellä rohkeiden ihmisten ja organisaatioiden onnistumisia, esimerkkinä vaikka Schleswig-Holsteinin tapaus, jonka oppeja jaettiin illallisella. Organisaatioita kannustetaan jakamaan pieniä ja epätäydellisiäkin esimerkkejä, joista muut voivat inspiroitua ja oppia.
Julkishallinto on hyvä esimerkki miten vihamielisiäkin amerikkalaisalustoja käytetään omaan viestintään. Samalla alustat näyttävät sujuvasti viranomaisviestinnän ohessa mainoksia ja muuta kyseenalaista sisältöä. Kuten todettu, ihmiset ovat uskomattoman kiintyneitä Exceliin, kenties myös Outlookiin. Se on ymmärrettävää, kun samaa ohjelmaa on käytetty 25 vuotta. Työelämä on muodostunut työvälineiden ympärille. Siksipä M365-palveluiden korvaaminen on se kaikkein vaikein muutos. Jos hyökkäät kuninkaan kimppuun, sinun ei kannata epäonnistua. Tässäkin Schleswig-Holstein on näyttänyt mallia. Edetään vaiheittain ja hyväksytään se, että 30% käyttäjistä on tehokäyttäjiä, joille muutos tuottaa pettymyksen. Muu massa on sopeutuvampaa ja voidaan siirtää nopeammin.
Yritys-IT:ssä olennaista on vastuun siirtäminen pois itseltä. Pilvipalvelu on siis paljon muutakin kuin tekniikkaa. Pilvipalvelut omivat itselleen mallin, jossa kukaan ei ole koskaan saanut potkuja IBM:n ostamisesta. Nyt voit huoletta ostaa Azurea tai AWS:ää joutumatta tilille huonoista valinnoista. Amerikkalaispilvessä kaikki on hoidettavissa rahalla. Euroopassa resurssit eivät riitä asiakkaiden ongelmien ja vastuukysymysten ratkaisuun. Asiakas on huolissaan eri asioista kuin palveluntarjoaja. Palvelinhinta voi olla halpa, mutta vastuunoton tarjoaminen palveluna on liian kallista.
Politico raportoi Gaia-X:n tilanteesta ja tekee siitä varoittavan esimerkin itsenäisyysprojektien epäonnistumisesta. Vuonna 2019 syntynyt teknologiaitsenäisyysprojekti juuttui kansallisten strategioiden ja yrityslobbauksen keskelle. Ranska ja Saksa ajoivat eri linjaa pitkään. Ranska halusi murtautua paikallisten mestarien avulla irti Amerikasta ja asia oli poliittinen. Saksa keskittyi suojelemaan kauppasuhteita ja ajatteli asiaa enemmän teknisenä ratkaisuna. Joka tapauksessa jokainen osallistuja tulkitsi Gaia-X:n haluamallaan tavallaan. Projektin alkuaikoina uskottiin, että siitä voisi tulla pilvialusta, mutta tarkoitus oli enemmänkin määritellä datan käsittelyä eurooppalaisella tavalla. Kilpailua pilvialustoja vastaan ei saatu, vaan Amazon, Microsoft, Google, Huawei ja Alibaba liittyivät mukaan ja kaappasivat toiminnan itselleen. Niillä oli rahaa ohjata konetta ja heitellä ihmisiä mukaan niin, että komiteat hukkuivat lobbaukseen. Ulkopuolisten päästämisen mukaan piti pakottaa ne avoimemmiksi ja läpinäkyvämmäksi, mutta näin ei käynyt. Yksi Gaia-X:n alkuaikojen menestystarina, maatalousdatan Agdatahub, meni sekin konkurssiin viime vuonna. Nyt projektissa mietitään miten lobbareista päästään eroon. EU-maat ovat lähentyneet toisiaan ja yhteisymmärrys näyttää nyt paremmalta maailmantilanteen johdosta. Silti valtiot ja kaupungit tekevät jatkuvasti sopimuksia pilvijättien kanssa lähes joka paikassa.
Ben Werdmuller kirjoittaa, että onnea ei voi säädellä lailla. Siksi tarvitaan yhteisöllisyyttä. EuroStack-pilvialoite ja EuroSky-some-aloite voisi onnistuessaan luoda oikeasti vaihtoehdon amerikkalaisalustoille. Ne voisivat nostaa myös kaikkien palveluiden yksityisyystasoa ja avoimien protokollien käyttöä kansainvälisesti. Nämä aloitteet pyrkivät lähestymään asiaa ylhäältä alaspäin. Menestys tulee kuitenkin infrasta ja yhteisöstä. Eurooppa yrittää rakentaa infraa, mutta yhteisö puuttuu. Piilaakson ekosysteemi taas toimii sen hajautuneen rakenteen takia. Kaikki ovat valmiita verkostoitumaan, keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia. Ytimessä on ajatus vastiikkettomasta avusta eli hyvän levittämisen kulttuurista. Niinpä Euroopankin olisi rakennettava ennemmin teknologiakulttuuria, kuin teknologiapinoa. Olemassa olevaa kulttuuria ei ole helppo muuttaa. Eurooppa yrittää ostaa rahalla ja säännellä, mutta se ei toimi. Eurooppa luottaa onneen, kun pitäisi rakentaa uteliaisuuden kulttuuria, innostua epävarmuudesta ja kokeiluista, ja tajuta, että kehitys ei ole lineaarista. Arvot pitäisi saada istutettua yhteisöön muutenkin kuin sääntelyn kautta. Tarkoitus ei ole imitoida Piilaaksoa, vaan hyväksyä riskinotto ja epäonnistuminen Euroopan omilla ehdoilla. Kenneth Falck kysyy missä viipyy Microsoftin Linux? Vaikka Microsoft palvelimissa on avautunut Linuxille, työasemissa Windows taitaa olla kuitenkin ylitsepääsemätön paikka. Kennethin ehdotuksesta ilmainen Linux olisi täysin Windows-yhteensopiva ja idea olisi pitää käyttäjät Microsoft-ekosysteemissä. Etua olisi kaikille, mutta riskejäkin on, mm. se, että Microsoft alkaisi lisätä Linuxiin omia laajennuksia ja järjestelmän yhteensopivuus hajoaisi käsiin. Microsoft Linux voisi tuoda kuitenkin sopua työpöytä-Linuxin kaaokseen ja jopa standardi voitaisiin saada aikaan.